Pitkän pitkä aika on  kulunut siitä, kun kissaherrat Hesuli ja Hosuli ovat viimeksi päivittäneet blogiaan. Nyt on jo syksy, eikä ulos ole enää niin usein asiaa. Talvea odotellessa karvaiset äijät voivat terottaa kynsiään uuteen raapimapuuhun. Sen päältä on myös hyvä katsella ulkomaailman tapahtumia (ns. kissatelevisio).

Kumpikin kattimus on oikein hyvässä, pulskassa ja kiiltäväturkkisessa kunnossa. Isäntäväen avokätinen ruokatarjoilu ja öisin valmiiksi lämmitetty jalkopää isossa parisängyssä on tehnyt sekä Hesulista että Hosulista enemmän kuin tyytyväisiä. Ja se uusi, ihmeellinen, puinen ja lämmin huone... Aijai, siellä katit vasta viihtyvätkin!

Mutta laitanpas tähän vinon pinon uusia valokuvia kattiherroista sekä heidän ystävästään Simosta. Olkaapas hyvät! Murrrnau!



"Näin lokoisat oltavat meillä nykyään on!"



"Ja tämä isäntäväen meille ostama uusi sohvakin on todella hyvä paikka päiväunille!"



"Ei täällä nyt niin kuuma ole...(lääh!) Kyllähän tällä turkilla tarkenee (läääääh!)..."



"Zzzzzzz..."



"Ei hyvä, ei hyvä... Jotenkin tulee ahtaan paikan kammo! Äkkiä ulos!"



"Jospa yrittäisin peruuttamalla... Äh! Ei taida tämäkään pesä olla oikein sopiva..."



"Ah, kesä... Tuolla ulkona (huokaus!)."



"Suomen kissat! Ottakaapa tästä mallia." Tyylipisteet: 10 !



" I'm the King of the...öh...kaiutin!"



"And the kiipeilyteline! Mur!"



"Heiii...Minä kans, minä kans, minä kans..."
"Tämä on MINUN kiipeilypuu! Häviä siitä!"



"No nyt se luovutti, hyvä!"
("Psst, tämä on vain hämäystaktiikkaa, hih")



"Hesuli häippäsi, joten katsotaanpas tarkemmin...hm...Mikäs hiiruli tämä on?"



"No voi itku...höh...Miten tämä naru nyt näin sotkeutui..."



"Jospa kokeilen täältä ylhäältä käsin tuota omituista palleroa...Onkohan se jokin eläin?"



"Luovutan. Se pallero oli pahanmakuinen ja lisäksi se hajosi tassuihin. (huokaus)"



Söpöilyä! (Osaa se vanhakin vielä ;)

Että semmoisia kattimattimaisia päiviä ovat Hesuli ja Hosuli viettäneet kuluvan kevään ja kesän aikana! Toivottavasti heillä on tulevan syksyn ja talven mittaan enemmän sanottavaa. Ja toivottavasti emännällä (siis minulla) on myös aikaa toimia poikien kirjurina kaiken graduhässäkän ja muun keskellä.

Kisulit kumartavat ja kiittävät tällä erää! Nähdään pian! Murrrrnau! :)

PS. Ja vielä loppuun hauska kuva ystävästämme Simopentistä, joka luulee silloin tällöin olevansa kalkkuna!

Hesuli: Voi pirskatti sentään, kun olis jo kova hinku keväthangille!
Hosuli: Sanopa muuta. Tekisi mieli mennä lintuja metsästämään, mutta kyllä tuota lunta on vielä melkoisesti...
Hesuli: No niinpä onkin. Aurinko tosin jo paistaa niin lämpöisesti, että eiköhän nuo lumet tuosta lähde...Nyt on kuitenkin jo maaliskuu ja "silloin kattien hännät suoristuu" (*laulaa), vai mitenkäs se laulu siinä Pekka Töpöhännässä menikään?...
Hosuli: Ai mikä laulu?
Hesuli: No se Monnin laulu sille Maija Maitoparralle!
Hosuli: ?
Hesuli: Äh, anna olla. (*Huokaisee) Olisi se vaan niiiiiiin kivaa päästä kirmailemaan tuonne ulos, lintujen ja oravien sekaan. Kateeksi käy sitä vierasta kissaa, kun kävi tuossa ikkunan takana yksi päivä. Niin vapaa, niin onnellinen...
Hosuli: Mutta eikös nyt ole jokin pöpö liikkeellä, joka voi tarttua meihinkin?
Hesuli: Ai mikä pöpö? Se lintujen pöpökö? Jaa, juu...No emäntähän siitä on jotakin höpöttänyt. Mutta ei kai nyt lintujen taudit meihin tartu?!
Hosuli: Kyllä tarttuu, emäntä sanoi niin.
Hesuli: Aijaa. Mutta eipä meillä taida olla huolta siitä pöpöstä.
Hosuli: Miten niin?
Hesuli: No pöhkö! Eihän me päästä edes ulos!
Hosuli: Ai niin. Onpa harmi!
Hesuli: Mikä niin?
Hosuli: No se, ettei päästä ulos.
Hesuli: Mutta juurihan sinä mainitsit sen pelottavan lintupöpön.
Hosuli: Ai niin! (*Hesuli pyörittää päätään)
Hesuli: Että istutaan me vaan täällä lämpimässä ja turvassa. Antaa pakkasen ja lumen ja lintupöpöjen mellestää tuolla ulkona. Mennään me sitten vasta ulos, kun on jo oikea kesä!
Hosuli: Näin tehdään. Kurrrrnau!

Hesuli: Heippa vaan kaikille ihailijoillemme! Lisäsimme Hosulin kanssa (ja tietenkin emännän avustuksella) muutamia uusia valokuvia itsestämme. Aika komeita kuvia, täytyy sanoa...Kröhöm!
Hosuli: Eikös kaveristamme Simopentistäkin voisi pistää pari kuvaa tänne meidän sivulle?
Hesuli: Hyvä idea! Näin tehdään. Käykääpä ihmisolennot katsomassa meidän uusia kuviamme. Murnau!

Eilen vietin kissojen kanssa rauhallista koti-iltaa. Hosuli kantoi lelusiiliään suussa ympäri asuntoa ja Hesuli istui tapansa mukaan keittiön ikkunan edessä tarkkaillen pimenevää pihapiiriä verhon raosta. Minä lojuin sohvalla uppoutuneena johonkin täysin yhdentekevään telkkariohjelmaan...Samassa kuului kova RUMPS! Minä ja kissat säikähdimme kaikki. Hosuli ryntäsi varmuuden vuoksi sohvan taakse piiloon ja  Hesulikin hyppäsi alas keittiön pöydältä. Ääni oli tullut ulkoa, jostakin todella läheltä...Arvelin tietäväni mikä ääni on ja suuntasin kohti keittiön ikkunaa. Hesuli hyppäsi myös takaisin aitiopaikalleen ja tunki päänsä verhon raosta. Minäkin kurkistin ja hihkaisin ilosta, sillä arvaukseni oli osunut oikeaan. Ikkunalaudalla istui iso, lihava, mustavalkoinen kissa! Se katseli minua ja Hesulia kummissaan. Ikkunalauta on varsin kapea, joten kissalla oli melkoinen taiturointi pysyä sillä. Sen jäljet kulkivat pihamme muuten rikkoutumattoman hangen poikki. Minulla ei ole tietoakaan kenen kissa oli kyseessä ja asuiko se kaukanakin. Päätin kokeilla tulisiko kissa luokseni, jos raottaisin hieman terassin ovea. Ulkona oli kova pakkanen, mutta siitä huolimatta uteliasta naapuria ei kiinnostanut tulla lähemmäs avointa, lämpöön kutsuvaa ovea. Syynä saattoi tosin olla myös Hesulin kurkusta kuuluva hiljainen urina...Pistin oven kiinni ja palasin keittiön ikkunaan. Kissa oli kadonnut illan hämärään. Vedin verhot takaisin kiinni ja palasin sohvalle. Hesulilla ja Hosulilla rauhoittuminen kesti hieman pidempään. Ne päivystivät terassin ovella vielä kaksi tuntia, kunnes uskoivat, että kyllä se naapurin katti oli todellakin jo mennyt menojaan.

Tässä muutama uusi kuva Hesulista ja Hosulista sekä Simopentistä.

Aijai, mitkä kissanpäivät...


Mikä ihme se tämä on??? Voikohan tuota syödä???


Ystävämme Simopentti päätti tutustua joulukuuseen...


Äh, mistä täältä pääsee pois??? Mur!


Mitäs kivaa uuden kodin pihalla onkaan??? Kissaherrat nauttivat auringonnoususta.


Tämä hylly on minun, MINUN!!!


On se vaan aika lutunen tuo Simopentti(kin)!


Tämmöisiä veitikoita tällä kertaa. ;)