Pitkän pitkä aika on kulunut siitä, kun kissaherrat Hesuli ja
Hosuli ovat viimeksi päivittäneet blogiaan. Nyt on jo syksy, eikä ulos
ole enää niin usein asiaa. Talvea odotellessa karvaiset äijät voivat
terottaa kynsiään uuteen raapimapuuhun. Sen päältä on myös hyvä
katsella ulkomaailman tapahtumia (ns. kissatelevisio).
Kumpikin kattimus on oikein hyvässä, pulskassa ja kiiltäväturkkisessa
kunnossa. Isäntäväen avokätinen ruokatarjoilu ja öisin valmiiksi
lämmitetty jalkopää isossa parisängyssä on tehnyt sekä Hesulista että
Hosulista enemmän kuin tyytyväisiä. Ja se uusi, ihmeellinen, puinen ja
lämmin huone... Aijai, siellä katit vasta viihtyvätkin!
Mutta laitanpas tähän vinon pinon uusia valokuvia kattiherroista sekä heidän ystävästään Simosta. Olkaapas hyvät! Murrrnau!
"Näin lokoisat oltavat meillä nykyään on!"
"Ja tämä isäntäväen meille ostama uusi sohvakin on todella hyvä paikka päiväunille!"
"Ei täällä nyt niin kuuma ole...(lääh!) Kyllähän tällä turkilla tarkenee (läääääh!)..."
"Zzzzzzz..."
"Ei hyvä, ei hyvä... Jotenkin tulee ahtaan paikan kammo! Äkkiä ulos!"
"Jospa yrittäisin peruuttamalla... Äh! Ei taida tämäkään pesä olla oikein sopiva..."
"Ah, kesä... Tuolla ulkona (huokaus!)."
"Suomen kissat! Ottakaapa tästä mallia." Tyylipisteet: 10 !
" I'm the King of the...öh...kaiutin!"
"And the kiipeilyteline! Mur!"
"Heiii...Minä kans, minä kans, minä kans..."
"Tämä on MINUN kiipeilypuu! Häviä siitä!"
"No nyt se luovutti, hyvä!"
("Psst, tämä on vain hämäystaktiikkaa, hih")
"Hesuli häippäsi, joten katsotaanpas tarkemmin...hm...Mikäs hiiruli tämä on?"
"No voi itku...höh...Miten tämä naru nyt näin sotkeutui..."
"Jospa kokeilen täältä ylhäältä käsin tuota omituista palleroa...Onkohan se jokin eläin?"
"Luovutan. Se pallero oli pahanmakuinen ja lisäksi se hajosi tassuihin. (huokaus)"
Söpöilyä! (Osaa se vanhakin vielä ;)
Että semmoisia kattimattimaisia päiviä ovat Hesuli ja Hosuli viettäneet
kuluvan kevään ja kesän aikana! Toivottavasti heillä on tulevan syksyn
ja talven mittaan enemmän sanottavaa. Ja toivottavasti emännällä (siis
minulla) on myös aikaa toimia poikien kirjurina kaiken graduhässäkän ja
muun keskellä.
Kisulit kumartavat ja kiittävät tällä erää! Nähdään pian! Murrrrnau! :)
PS. Ja vielä loppuun hauska kuva ystävästämme Simopentistä, joka luulee silloin tällöin olevansa kalkkuna!
lauantai, 23. syyskuu 2006
Kommentit