Eilen vietin kissojen kanssa rauhallista koti-iltaa. Hosuli kantoi lelusiiliään suussa ympäri asuntoa ja Hesuli istui tapansa mukaan keittiön ikkunan edessä tarkkaillen pimenevää pihapiiriä verhon raosta. Minä lojuin sohvalla uppoutuneena johonkin täysin yhdentekevään telkkariohjelmaan...Samassa kuului kova RUMPS! Minä ja kissat säikähdimme kaikki. Hosuli ryntäsi varmuuden vuoksi sohvan taakse piiloon ja  Hesulikin hyppäsi alas keittiön pöydältä. Ääni oli tullut ulkoa, jostakin todella läheltä...Arvelin tietäväni mikä ääni on ja suuntasin kohti keittiön ikkunaa. Hesuli hyppäsi myös takaisin aitiopaikalleen ja tunki päänsä verhon raosta. Minäkin kurkistin ja hihkaisin ilosta, sillä arvaukseni oli osunut oikeaan. Ikkunalaudalla istui iso, lihava, mustavalkoinen kissa! Se katseli minua ja Hesulia kummissaan. Ikkunalauta on varsin kapea, joten kissalla oli melkoinen taiturointi pysyä sillä. Sen jäljet kulkivat pihamme muuten rikkoutumattoman hangen poikki. Minulla ei ole tietoakaan kenen kissa oli kyseessä ja asuiko se kaukanakin. Päätin kokeilla tulisiko kissa luokseni, jos raottaisin hieman terassin ovea. Ulkona oli kova pakkanen, mutta siitä huolimatta uteliasta naapuria ei kiinnostanut tulla lähemmäs avointa, lämpöön kutsuvaa ovea. Syynä saattoi tosin olla myös Hesulin kurkusta kuuluva hiljainen urina...Pistin oven kiinni ja palasin keittiön ikkunaan. Kissa oli kadonnut illan hämärään. Vedin verhot takaisin kiinni ja palasin sohvalle. Hesulilla ja Hosulilla rauhoittuminen kesti hieman pidempään. Ne päivystivät terassin ovella vielä kaksi tuntia, kunnes uskoivat, että kyllä se naapurin katti oli todellakin jo mennyt menojaan.