keskiviikko, 8. maaliskuu 2006
Utelias naapuri
Eilen vietin kissojen kanssa rauhallista koti-iltaa. Hosuli kantoi
lelusiiliään suussa ympäri asuntoa ja Hesuli istui tapansa mukaan
keittiön ikkunan edessä tarkkaillen pimenevää pihapiiriä verhon raosta.
Minä lojuin sohvalla uppoutuneena johonkin täysin yhdentekevään
telkkariohjelmaan...Samassa kuului kova RUMPS! Minä ja kissat
säikähdimme kaikki. Hosuli ryntäsi varmuuden vuoksi sohvan taakse
piiloon ja Hesulikin hyppäsi alas keittiön pöydältä. Ääni oli
tullut ulkoa, jostakin todella läheltä...Arvelin tietäväni mikä ääni on
ja suuntasin kohti keittiön ikkunaa. Hesuli hyppäsi myös takaisin
aitiopaikalleen ja tunki päänsä verhon raosta. Minäkin kurkistin ja
hihkaisin ilosta, sillä arvaukseni oli osunut oikeaan. Ikkunalaudalla
istui iso, lihava, mustavalkoinen kissa! Se katseli minua ja Hesulia
kummissaan. Ikkunalauta on varsin kapea, joten kissalla oli melkoinen
taiturointi pysyä sillä. Sen jäljet kulkivat pihamme muuten
rikkoutumattoman hangen poikki. Minulla ei ole tietoakaan kenen kissa
oli kyseessä ja asuiko se kaukanakin. Päätin kokeilla tulisiko kissa
luokseni, jos raottaisin hieman terassin ovea. Ulkona oli kova
pakkanen, mutta siitä huolimatta uteliasta naapuria ei kiinnostanut
tulla lähemmäs avointa, lämpöön kutsuvaa ovea. Syynä saattoi tosin olla
myös Hesulin kurkusta kuuluva hiljainen urina...Pistin oven kiinni ja
palasin keittiön ikkunaan. Kissa oli kadonnut illan hämärään. Vedin
verhot takaisin kiinni ja palasin sohvalle. Hesulilla ja Hosulilla
rauhoittuminen kesti hieman pidempään. Ne päivystivät terassin ovella
vielä kaksi tuntia, kunnes uskoivat, että kyllä se naapurin katti oli
todellakin jo mennyt menojaan.
Kommentit