Heräsinpä viime yönä sellaiseen epämukavaan viluntunteeseen, kun peitto oli kadonnut päältäni lähes kokonaan. Vieressä nukkuva avomieheni ei ollut tällä kertaa syyllinen, vaan varsinaiset syntipukit löytyivät sängyn toisesta päästä, nimittäin jalkopäästä. Pojat mokomat olivat vallanneet koko sängynpäädyn ja nukkua rotkottivat pitkin poikin. Peiton olivat tietysti myllänneet ja valuttaneet lähes lattialle. Yritin vetää peittoa takaisin päälleni, mutta katinrontit vain nukkua tuhisivat tyytyväisenä, eivätkä lotkauttaneet korvaansakaan ähinälleni. Ei auttanut muu, kuin nostaa kissat yksitellen avomieheni jalkopäähän ja ottaa peitto takaisin hallintaani. Hieman oli unenpöpperöisiä ja äkäisiä katseita pikkumiehillä, mutta siitä viis. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korviini. Molemmat kissat palasivat saman tien jalkopäätäni lämmittämään ja minä vaivuin makeaan uneen...Ja sitten herätyskelloni jo soikin! Nousin ylös viileään aamuun ja näin, miten kollipojat ottivat mukavammat asennot peittoni päällä ja jatkoivat uniaan. Taisivat olla vahingoniloisia...