Jes! Tänään päästiin sitten vihdoin viimein ulos. Olipa ihana popsia ruohoa ja saada suolisto liikkeelle. On nimittäin tullut nuoltua ja syötyä karvoja liiankin kanssa...
Hosulius: Tuo lihapulla vaan aina laiduntaa kuin lehmä ulos päästyään.
Hesulius: Hiljaa siinä! Itse jahtaat kaikkea tuulessa lentävää kuin mielipuoli.
Hosulius: Eikös kissan tehtävä olekaan metsästää?...
Hesulius: No voihan Murnau! Totta kai, mutta kaikkea elävää, siis syötäväksi kelpaavaa.
Hosulius: Ai jaa...Ai niinku ruohoa vai?
Hesulius: (Huokaus) Vaikka niin.
Joka tapauksessa kivaa oli olla ulkona ja haistella kevään tuoksuja kuono pitkällä. Kunpa taas pian päästäisiin uudelleen! (Ja vielä kun pääsisi jotenkin pois niistä valjaista, sitten vasta olisikin kissanpäivät!)